Kuka määrittelee oikein sen, mikä on oikein ja mikä väärin? Suomen laki ainakin lain silmistä, mutta lähinnä tarkoitan sellaisia tekoja tai ajatusmaailmaa, joka jokaisella on omanlainen.Ajatuksissani on pyörinyt sana avoin parisuhde,sen hyvät ja huonot puolet?

Onko avoin parisuhde sittenkään niin paha-asia, ja onko kyse pettämisestä jos kummatkin ovat avoimen suhteen kannalla? En nyt sano että olisin sellainen ihminen joka liputtaisi avoimen suhteen puolesta, mutta olen ihminen joka miettii avointa suhdetta,ainakin teoriittisesti. Onko se kuitenkaan niin paha, kuin luullaan? Voisiko siitä jopa olla jotain jeesiä suhteeseen?

Olen lukenut jonkin verran tästä avoimesta suhteesta, ja miettinyt että olisiko se loppujen lopuksi niin mahdoton ajatus joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ajatus tälläisestä suhde muodosto lähinnä herättää minussa monenlaisia ajatuksia, lähinnä ne ovat pelkoja. Jopa minulle, jonka on nykyään helppo puhua tunteistaan ja näyttää niitä niin näistä pelosta puhuminen ja niiden myöntäminen on ollut todella vaikeaa. Jopa sille lähimmälle ihmisille.

 Jotenkin tällä hetkellä on niin pelokas olo, juuri sen takia että nämä pelot ovat minun pelkojani ja jotain sellaisia niin henkilökohtaisia pelkoja, ettei niistä puhuminen ollut todellakaan helppoa. Mutta siis avoin suhde. Mitä se loppujen lopuksi on? Onko kyseessä ainoastaan vapaasta suhteesta silloin kun kummatkin saavat tehdä mitä haluavat ilman että se olisi pettämistä. Vai voisiko tälläinen kahden ihmisen parisuhde olla avoin? minusta voi. Minusta meillä on tällä hetkellä avoin parisuhde. Voimmehan avoimesti kertoa omat pelot, ilot,surut ja tunteet, ilman että olisi pelkoa siitä että toinen jotenkin tuomitsisi ne. Samalla tässä vaiheessa nostan sanan rehellisyys esille. Parisuhteen ollessa avoin pitää pystyä olemaan rehellinen. jos mietin sanaa rehellisyys  kun puhutaan sellaisesta avoimesta suhteesta,jossa kumpikin saa tehdä mitä haluaa,niin minusta rehellisyys on tärkeää myös tälläisessä suhteessa. Rehellisesti pitää pystyä kertomaan että mitä on tehnyt yms. Toisaalta jos ei halua tietää toisen puuhista mitään,niin silloin se pitää myös kertoa, jotta ei tulee pahaaoloa. En välttämättä itse haluaisi tietää tälläisistä puuhista, vaikka kuinka olisin antanut luvan. Samoin mietin myös sitä että sille "toiselle" osapuolelle pitää kertoa että elää avoimessa suhteessa ja kertoa rehellisesti ne säännöt,joka pari on yhdessä luonnut. 

En tiedä että olenko koskaan valmis avoimeen suhteeseen ja jos olen että tulenko tekemään koskaan mitään sen aikana,sen näyttää aika. Ehkä joku päivä voin kertoa lähimmille ystävilleni että elän avoimessa suhteessa, mutta se on joskus. Tuona päivänä toivon että ne ihmiset, joille kerron tuosta eivät tuomitse minua tai hylkää tai syytä ketään tästä minun vallinnastani,joka on ollut tietoinen, vaikka onha  sitä varmaan hieman vaikea ehkä joidenkin  sulattaa,mutta se sitten niiden oma ongelmansa.Toivon että he ymmärtävät minua ja tajuavat sen että kyseessä on minun päätökseni. ehkä joku päivä olen valmis tuohon suhde muotoon, ja silloin se tapahtuu minun vapaasta tahdostani.Ajatus herättää pelkoa. Pelko on  vielä se mörkö minun sängyn alla, jota minä pelkäsin lapsena. Ja tiedän että sama paha ja pelotttava mörkö tulee vielä joskus sänkyni alle nykyäänkin ja saa minut pelkäämään. Pelkämään erilaisia asioita. On aika outoa että minä pelkään, vieläkin mörkö on tuolla minun sänkyni alla, eikä se lähde pois, vaikka laittaisin valot päälle. Mistä se johtuu? Luulen että se johtuu siitä että pelko on inhimillinen tunne ja ilman pelon tuntemista en voisi tuntea mitään muutakaan. Ainakaan aidosti. '

Pahin mörkö sängyn alla on nimeltään kipu. En pelkää mitään muuta niin paljon kuin kipua,joka on sisällä muttei lähde pois, vaikka kuinka laittaisi valot päälle ja huutaisi äiti ja isää. 

Olen ennen elänyt niin että pelkäsin, pelkäsin sitä että minuun sattuu taas,sattuu niin hiton paljon.. siksi olin ennen aika välinpitämätön suhteissa, tein sen minkä halusin, mutten koskaan ajatellut että sitä toista saattoi sattua ja paljon. Pääasia oli se että minuun ei sattuisi.

 

Nykyään otan kaikki tunteet sellaisina kuin ne ovat,vaikka se olisikin sellainen iso mörkö,joka ei katoa. Olen valmis kestämään ne tunteet,jotka ovat luonnollisia suhteessa. Pelko,ilo,suru,rakkaus, välittäminen. Ehkä joku päivä saan sen mörön lähtemään pois sänkyni alta tästä kyseisestä asiasta,josta juuri kirjotan,mutta vielä ei ole se päivä. mutta tiedän kolme asiaa, jotka auttavat siihen että mörkö pienenee kokoajan, ja joku päivä se katoaa.. Ne kolme asiaa ovat; aika, puhuminen ja luottamus. Tiedän että saan tämän asian käsittelyyn aikaa, juuri sen verran mitä tarvitsen. 

Puhuminen: Tiedän että voin keskustella asiasta ja sen tuomista tunteista rehellisesti,ilman että minun tarvitsisi hävetä tai pelätä sitä mitä toinen sanoo. Luottamus; Voin luottaa 100% siihen että mitään ei tapahdu ennenkuin sanon että olen valmis..

Tiedän että tälläinen on hieman outo asia,mutta tälläistä asiaa mietin nyt, ja se on minun valintani. :)