Oon tässä parin päivän ajan ajatellu,että mikä siinä on etten koskaan voi olla täysin tyytyväinen itteeni ja omiin saavutuksiini,vaikka ei oo mitään syytä siihen tyytymättömyyteen. Jotenkin kyllästyin vain siihen jatkuvaan haaveiluun ja ajatelutapaan, että “sitten kun” ei mitään sitten kun, vaan nyt. eli siis muutin ajattelutapaani että ajattelen että mitä nyt tapahtuu yms. Samoin tein myös sellaisen päätöksen että tästä lähtien teen itse omat päätökseni, toki kuuntelen läheisteni mielipiteet,mutta lopullisen päätöksen teen mie ite. Koska jos päätös onkin huono,niin kantaako ne ihmiset, jotka ovat tehneet päätöksen miun puolesta,niin sen seuraamukset? Tuskin.. Joten on vaan helpompi että teen ite päätökseni ja sitäpaitsi tällä tavalla oon onnellisempi,koska kaikki päätökset jotka teen tästä lähtien tekee miusta vaan onnellisemman. 

uusi ajattelumalli: ” päätä mitä haluat, miksi ja mitä aiot tehdä asian eteen” voin kertoa että tuo ajattelumalli toimii. 

ja sit vähän muuhun.. Oottelen tässä tuloksia koulusta jonne oon hakenu. Hakuaika päättyy tän kuun 24 päivä,joten jännitys alkaa nousemaan. Jos pääsen niin pääsykokeet olis sit 8-9 joulukuuta. Pitää kattoa että mihin tää elämä minuu vie, ja mihinpäin suomea tästä lähdetään. aika näyttää, joten sitä ennen en voi muutakuin odottaa

Kaverin kanssa olis suunnitelmissa suunnata Tanskaan kohan tulevaisuuden suunnitelmat selviää vähän ja rahatilanne antaa myöten. sitä matkaa odotellessa kerkee tekemään paljon kaikkea.

ps: joulu on kohta ovella<3